Luultavasti niin mones että olen ainakin pariin kertaan elämäni aikana laihduttanut elopainoni verran kiloja. Yleensä pudotan 10-20kg ja sitten kyllästyn ja lihon takaisin ainakin siihen samaan mitä alunperin olin. Yli 20 kiloa en ole saanut pudotettua ennen ilman että kyllästyminen tulisi. No nyt on yli 20 pudonnut mutta puolet ihan vahingossa.
Nyt ei oikein vain kehtaisi lihoa enää ainakaan takaisin kun perhe alkaa koostumaan ruikkulaihoista jos mua itteäni ei lasketa. Mies on ihan surkean pieni, tytär myös. Kiva olla (toivottavasti toistaiseksi) perheen ainoa läski.
Kun kaikkea alkaa oikein järkeilemään niin mitähän järkeä siinä sitten muka on että olen 15-vuotiaasta laihduttanut noin pari-kolme kertaa vuodessa ja sitten kuitenkaan en ole oikeastaan laihtunut yhtään. Miksi sitä ei voisi laihduttaa silleen kunnolla ja olisi sitten sekin homma ohi. Kumma kun muuten olen luonteeltani sellainen että haluan tehdä asiat kunnolla ja valmiiksi enkä jättää roikkumaan mutta tämä laihduttaminen ja liikunta on sitten ihan toisesta ääripäästä.
Enpä ole kyllä oikeastaan koskaan sortunut mihinkään huuhaahumpuuki-laihdutuskuureihin, mitä kaalikeitto-lentoemäntä ja atkinsin dieettejä niitä nyt sitten onkaan.
Mun mielestäni tää tän hetken ykköspuheenaihe ja kuuma peruna karppauskin on vähän höpöhöpöä mutta mikäs siinä niille jotka sillä laihtuu. Sama kai se kunhan laihtuu. Mutta ihanko tosissaan ne karppaajalaihduttajat aikovat elää siten loppuelämänsä, onko se siis pysyvää vaiko "vain" laihdutuskuuri josta sitten jojotellaan pikkasen rivakkaan entisiin mittoihin kun se lopetetaan.
Ainakin omakohtaisesti vannotan elämäntaparemontin puolelle eli edelleen sitä että syödään, juodaan ja eletään niin että sitä samaa viitsii ihan oikeasti ja varmasti lopun elämänsä. Muutoksiakin voi tehdä minimaalisesti kerrallaan (kuten tää mun crosstrainerisuus..) kun kertyyhän niistä sitten ajan kanssa aika paljon?
Ja hei, älkää hyvät, mihin tahansa diettiin höpsähtäneet, tuputa sitä ruokavaliotanne pienille lapsille! Parin numeron takaisesta Pirkka-lehdestä jäi mieleen juttu jossa perheen kaapissa ei ollut leipää aamupalalle kun "meidän perhe karppaa". Njoo. Lapset ei saa leipää kun iskä ja äippä on höyrähtäneet. Terveellistä ruokavaliota koetan lapsilla noudattaa mutta kuitenkin niin että syövät vähän kaikkea ja monipuolisesti, mikään ei ole varsinaisesti kiellettyä (siis ruoka-aineista) vaan epäterveellisempiä maistetaan kohtuudella..
Johan tossa eilen Nuori mies veti hepulit kun ruokana oli sisäfilettä ja kermaperunoita, olis halunnut kaurapuuroa. Et en mä näitä nuorimmaisia oo vielä ainakaan ihan kieroutuneeksi ruokkinut (pienempää ainakaan kun on vielä ihan maidolla..).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti