perjantai 23. maaliskuuta 2012

Mikä siinä sitten on kun niin harva laihduttamisessaan onnistuu? Ja niistäkin jotka onnistuu lihoo moni takaisin entisiin mittoihin?

Ihan muutamat kerrat on tullut asiaa pohdittua.

Mielestäni pahin mitä voi itselleen tehdä on aloittaa laihduttaminen ruokavaliolla joka poikkeaa täysin siitä millaiseen on normaalisti tottunut. Liikaa painotetaan sitä että laihduttaessa pitäisi muuttaa ruokailutavat superterveellisiksi.



Itse olen varsinainen ruokavammainen, kasviksia ja hedelmiä en syö oikeastaan ollenkaan (mitä nyt unelmatortun välissä sokeriliemipersikoita ja omenapiirakkaa vaniljakastikkeella..).Olen yli 30v pysynyt hengissä syömällä rasvaisia ruokia ja suklaata, tuskin sen nopeammin kuolen jos nyt syön makeutusaineita ja samaa ruokaa kuin ennen kuin hieman kevennettynä versiona ja kartan edelleen kasviksia kuin ruttoa. Väkisin jo tulee terveellisemmin syötyä kun leipänä vaan ruis ja pääasiassa lisukkeena pottua jossain muodossa.

Laihduttamiseni kulmakivi on ehdottomasti light-limsat ja sokerittomat karamellit. Ilman niitä turha kuvitella että laihtuisin grammaakaan. Siinä on siis vaakakupissa sokerillinen limsa ja aspartaamilimu, suklaa ja aspartaamikaramellit.
Ihan turha tulla sanomaan että syö niitä tavan karkkeja mutta vähemmän ja juo sokerilimsaa mutta vähemmän. Nounou. Noilla saan jokseenkin tyydytettyä sen makeanhimon mikä jyllää koko ajan, samalla vievät myös nälkää.
Parasta OLI VIP Premium Berrylimu (jota ei enää saa!!!!MIKSI!!!!!!!), Vipiltä kyllä kaikki sokerittomat limut ovat ihan huippuhyviä ja suuri puute onkin siinä että Halpa-Halli siirtyi myymään omaa Ziip-merkkiään joka ei ole sokeriton ja nyt Vip on kiven alla. Light Coca-cola menee kyllä sitten paremman puutteessa, pepsi Maxiin en koske pitkällä tikullakaan tai mihinkään pirkka-colaan. Ja vähintään 1,5l päivässä.



 Toinen on se jos ryhdytään pilkkua viilaamaan. Lasketaan joka suupalan kalorit kymmenyksien tarkkuudella, kuljetaan grammavaaka kainalossa ja punnitaan ja mitataan itseään joka aamu-ilta ja päivä ja vielä näiden välissä. Joskus törmäillyt näihin pilkunviilaajien blogeihin "söin tänään 1231,6kcal ja kulutin 341,5kcal. Painoa 10,5g vähemmän mitä aamulla". Daaa!!!!!!

Mulla on sellainen viikon kalorimäärä noin suunnilleen plakkarissa, eli jos yhtenä päivänä menee parituhatta, toisena sitten tuhat niin se on keskimäärin 1500/päivä. Ja nääkin on ihan sellasia noin-arvioita, en ikinä koskaan laske kaloreita kuin kymmenien tarkkuudella, ruisleipä kinkulla ja juustolla on sata kaloria, on se sitten mitä ruisleipää tahansa ja mitä kinkkua tahansa, juusto nyt on aina 5%aamupalaa.. Neljä pottua on 200 kaloria, on ne sit isoja tai pieniä ja niin edelleen.

Vaa'alla käyn kerta viikkoon ja mittailen ympäryksiä kerran kuussa. Ikinä en todella  mitään ruokaa, toki tarkistan kalorit sellaisesta mitä en ole ennen ostanut mutta perusaineksien kalorimäärät aika tiukkaan jo juntattuna tuolla takaraivossa ja niillä mennään.

Sen verran olen huomannut että mitä enemmän tekee alusta loppuun ruokansa itse, on se ns. turvallisempaa eikä tule niitä oho!-kaloreita huomaamatta.



Rahapuolta ajatellen ei perheenäidillä ole kulta-aarretta josta ammentaa varoja gurmeeseen. Niinpä ruokavalio ei saa olla myöskään kalliimpi mitä se tavan versio. Toisaalta, en ymmärrä miksi moni valittaa terveellisemmän ruokavalion kalliutta. Onko nää valittajat laskeneet kuinka paljon kuussa kuluu rahaa kaikkiin herkkuihin, ulkona syömiseen sun muuhun extraan? Meillä on ainakin mennyt rahaa huomattavasti vähemmän ruokaan ja herkkuihin kun koko sakki laihduttaa. Ja se ruoka on periaatteessa samaa kuin ennenkin, joitain kevennyksiä lisätty. Kuitenkaan en suostu tinkimään mausta, sen kerran päivässä on ansainnut oikeasti hyvänmakuista ruokaa. Pitää olla mitä odottaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti