Sudenkuopat

Niin monet kerrat olen törmännyt sudenkuoppalaihduttajiin. En sano missään nimessä että minun tapani on se oikea eikä aina edes kovin tehokas (omalla kohdallani, todetusti muiden kohdalla kyllä..) mutta tässä muutama kamala, tuhoontuomittu esimerkki:

NÄKKILEIPÄLAIHDUTTAJA
-Tällainen on yleensä mies, joka päättää laihtua syömällä kaksi kertaa päivässä näkkileipäviipaleen tai porkkanan, olettaa että se on laihduttamista kun koko ajan on niin nälkä että silmissä sumenee. Vielä kun siihen päälle aloittaa urheilijanuran suoraan sohvanpohjalta yrittäen suorittaa ensimmäisenä liikuntapäivänä puolimatratonin. Loppuu yleensä alle viikossa.

LUULEN SYÖVÄNI TERVEELLISESTI-LAIHDUTTAJA
-Ihmistyyppi joka olettaa eikä ota selvää. Syö omasta mielestään erittäin terveellisesti ja luulee että terveellinen ruokavalio on sama asia kuin laihtuminen. Ei se ole. Pähkinät ja siemenet ovat esimerkiksi terveellisiä mutta niissä on ihan järjetön määrä kaloreita, samoin kuin aikuinen ihminen saa kerättyä jo maitotuotteista äkkiä päivän kaloritarpeen. ItalianSALAATTI ja PerunaSALAATTI eivät ole myöskään laihduttajan valintoja.

MUOTIDIEETTILAIHDUTTAJA
-En tunne KETÄÄN joka olisi pysyvästi laihtunut jollain muotidieetillä. Tunnetko sinä? Atkins oli kova sana jossain vaiheessa, kumma kyllä ne samat tyypit karppaavat tällä hetkellä ja ovat kokeilleet tässä välissä muutamaa muutakin dieettiä onnistumatta. Ja ihan takuulla ne samaiset ikilaihduttajat ovat ensimmäisenä vannomassa seuraavan uuden muotilaihdutusdieetin nimeen...




Minun mielipiteeni on se, että laihduttajan on vaan aika välttämätöntä ottaa selvää kalorimääristä. Ei ole niin olennaista tietää proteiini-ja hiilihydraattimääriä koska ainakin minulle jo kroppa kertoo kokeilun kautta mikä pitää nälkää ja mikä ei eli reippaasti hiilihydraattipitoiset tahtovat jäädä jo nälkämittarin vuoksi pois ruokalistalta.

Samoin, vaikka unissaankin osaisi kaloritaulukot kuten allekirjoittanut, olisi syytä välillä tarkistaa ruoka-annosten kokoa ja laskea vaikka viikon kalorimäärä ihan tarkistuksen vuoksi. Itse olen sanonut että en ala laskemaan kaloreita mutta todellakin joskus otan viikon jolloin lasken kalorit ihan kaikesta tarkistaakseni etten syö liikaa tai liian vähän. Ruoka-annokset helposti kasvavat isommiksi mitä kuuluisi ihan huomaamatta.

Aineenvaihdunta on kuitenkin ihan kaiken ydin. Sen tiedän hitaan aineenvaihdunnan omaavana että on ihan sama mitä syö vai syökö mitään jos ei viikkoon ole käynyt paskalla ei takuulla ole paino laskenut. Siksipä kuituja täytyy olla paljon eli ruisleipä on ykkönen. Siitä on nyt yli puoli vuotta aikaa kun olen viimeksi syönyt vaaleaa leipää.
Vatsan toimimiseen vaikuttaa ainakin minulla myös riittävä juominen, kolme litraa menee päivässä joskin kahvia ja light-colaa.

KAIKESTA mitä en ole ennen syönyt, tarkistan kalorit. Esimerkiksi muutaman kerran ostin kotiin valmiita uunikasviksia joista jopa minäkin pidin kunnes järkytyksekseni huomasin niiden sisältävän yli 200kcal/100g mikä on lisukekasviksille järkyttävä määrä. No sehän selitti miksi minäkin niistä pidin kun sisälsivät niin paljon öljyä..

Jos syön pullaa, arvatkaa kumman valitsen näistä vaaleanpunaisista herkuista?

berliininmunkin...

Vai pikkuruisen beben?

Ehdottomasti berliininmunkin vaikka sekään ei ole kalorittomasta päästä (oikeastaan en nyt valitsisi varmaan kumpaakaan mutta näin hyvänä esimerkkinä..).

Berliininmunkin kalorit noin pyöreästi 350kcal/kpl (100g)
Bebeleivoksen 500kcal/kpl (45g)

Ja bebenhän syö vaikka yhtenä suupalana!!!!!!!!!!
Miettikää tätä sudenkuoppalaihduttajat ja alkakaahan opiskella kalorimääriä!

ps. Nyt lähden kaivamaan porkkanakakkua pakastimesta kuin myös huomisia pizza-aineksia sulamaan.. Rocky Roadseja taidan tehdä myös eli odotettavissa kaloririkas huominen... Vaikka olisi jo opiskellut niin eihän se sitä tarkoita että noudattaa.. 

 *********
Tänään vaihdoin ilmanraikastimen/viilentimen kahteen vaippapakettiin. 

Tylsistymistä

Tajusin juuri että olen käynyt viimeksi jossain puoli vuotta sitten yksin tai miehen kanssa. Tai luulen käyneeni jossain silloin, en ole ihan varma enkä muista missä. Voihan se olla että olen kuvitellutkin.

Kauppareissuja ei lasketa, ne lähdetään suorittamaan suhteellisen rivakalla otteella valmis kauppalista plakkarissa eikä voi sanoa rentoutuneensa parin tunnin session jälkeen vaikka olisi kuinka saanut ostettua halpaa sisäfilettä ja siitä saattaa olla pienoinen hyvänolontunne. Ja aika harvoin kaupassakaan olen yksin tai kaksin, ainakin nuori herra on mukana jos tirriäinen jäisikin ison siskon hoidettavaksi.

Tarkoitan ihan sitä että ensin päivä tälläydytään ja sitten illalla lähdetään vaikka ensin syömään ja sitten vaikka oluelle tai leffaan. Tai jopa että mennään hotelliin yöksi. Tai risteilylle.. Viimeisin vaihtoehto alkaa tuntua jo niin utopistiselta mahdollisuudelta ettei uskalla edes haaveilla...

Ehkä on paras olla ajattelematta asiaa, pääsenhän sitten ensi syksynä töihin. Sinne ei tarvitse ottaa lapsia mukaan.

Eilisellä vaunukävelylenkillä totesin ilokseni ettei enää tarvitse puolessavälissä koulun mäkeä pysähtyä puuskuttamaan eikä otsa ole hiessä mäen päällä ja siis nyt puhutaan sellaisesta reippaalla tavalla etenemisestä. Tuplarattaat ovat suht hyvä vastus kun kumpikin natiainen istuu kyydissä (yleensä nuori herra haluaa vain kiemurrella omia, verkkaisia reittejään) , joten oletan että kuntoni on hieman parantunut ja keuhkoni alkavat olla paremmassa kunnossa.
Liikkuminen on muutenkin jo näillä keleillä ihan mukavaa kun aurinko paistaa ja asfaltti on kuivaa, pyrin joka päivä olemaan vähintään pari tuntia ulkona siis. Eli ihan turhaa minun on valittaa, joka päivä pääsen ULOS.

******
Tänään vaihdoin lankavarastoni Puuha Pete-pussilakanoihin, Puuha Peten kaivuriin ja hiuslisäkkeisiin tyttärelle. Cd-soitin vaihtui kahvipakettiin. Lisäksi pikkutirriäisen pienet vaatteet vaihtuivat seuraavaan kokoon.

Himoshoppaaja

Jotainhan täytyy tehdä jos ei kerran syö. Ja kun 20 vuoden "uran" jälkeen lopetin myös tupakoinnin pari kuukautta sitten, on ainakin tekosyytä shoppailla. Saa shoppailla ne rahat ihan surutta jotka menisivät muuten herkkuihin ja tupakkaan.

Omilta kulmilta kun ei järin tähän tarkoitukseen sopivia kauppakeskuksia satu olemaan eikä ole autoa viikolla (siis suomeksi sanottuna olen ihan jumissa täällä korvessa) niin onneksi on tämä ihanainen kone jolla saa tuhlattua rahaa jopa helpomminkin mitä kaupoissa pyöriessä.

En ole kuitenkaan kovin hyvä ostelemaan ihan uutta, lähinnä käytän rahani käytetyn ja kierrätetyn metsästämiseen. Siitä saa myös sen ilon että voi laskea kuinka paljon tulikaan säästettyä.

Minulla on lista, jonka perusteella ostan käytettyä, huhuilen myyntipalstoilta josko joku myisi tai bongailen myynti-ilmoituksista. Myyn myös itselle turhaa ja kierrätän rahat johonkin uuteen kivaan juttuun. Hyviä löytöjä on tullut tehtyä, olohuone kalustettu 83 eurolla plus kolme uutena ostettua ikean lipastoa jota en vaan saanut käytettynä. 83 euroon sisältyy verhot, puusälekaihtimet, matto, sohvasänky, kaksi nojatuolia, pikkupöytä ja lokerikko. Ja oikeastaan telkkari ja digiboksikin kun ne ihan ilmaiseksi on saatu.

Huonekaluja meille ei pahemmin enää sovi kuin että toinen sohvasänky täytyisi saada, sillä ei ole kiire joten sen nappaan kun joku sopivasti kauppaa.
Seinät ovat jo niin täynnä tauluja että seuraava projekti on niiden suhteen löytää muutaman tilalle parempi ja myydä ne tylsemmät pois.
Olohuoneen maton tarvitsen, sille ei ole muita vaihtoehtoja kuin eräs Ikean korkeanukkainen jota tuskin saan käytettynä.
Keittiöön listalla uusi mikroaaltouuni, termoskahvinkeitin ja kaikkien astioiden uusinta. Taitanee olla astiat ainakin seuraava projekti, ovat sen verran kamalassa kunnossa.

Lapsille tulee hankittua ihan koko ajan jotain vaatetta ja leluja, sitä en varmaan osaa lopettaa vaikka olisikin jo tarpeeksi näitä laatuja.

Tänään myin hyllyn joka ei mahtunut mihinkään ja pari mukia joita en ollut koskaan käyttänyt. Tilalle sain peltisiä säilytysrasioita ja ihanaiset pyyhepidikkeet. Ei huono vaihtokauppa kuten ei ollut sekään kun vaihdoin miehen "Sika-Paavon" eli jonseredin moottorisahan Remun välikausitakkiin-ja housuihin pojalle...

RöhRöh

On ihan sikapossuolo sen jälkeen kun on tunkenut itseensä tähän kellonaikaan (eli iltakuuteen) mennessä kokonaisen pizzan (kebabbia ja kanaa), neljän hengen annoksen täytekakkua, muutaman keksin ja jotain uusia juustonaksuja pari kourallista. Röyh. Arvatenkin mättöpäivä.

Taitaa mun ähkiminen loppua tähän ja loppuilta paastolla, tuntuu siltä että vatsa sanoo muuten poks.

Noista annoksista, syökö joku yhtään mitään ihan virallisten annoskokojen verran? Minen tunne ketään joka söisi? Siis tarkotan sitä jos esimerkiksi lasagnette-paketissa lukee neljälle hengelle, syökö siitä muka jonkun mielestä oikeasti neljä aikuista ihmistä? Tai jos perunalastupussissa on annoskokona 40g miksi pussissa on sitten 500g eli reilun 12 hengen satsi?
Vaikka ollaan kuinka koko perhe laikkarilla ei nuo annoskoot kyllä todellakaan ole mielestäni kuin hauskoja vitsejä..

Meillä on lauantai-aamuna myös aina punnitus, ihan siksi että sitten voi herkuttelupäivää viettää hyvällä omallatunnolla kun seuraavaan punnitukseen ehtii kuusi päivää tasoittaa.. Mulla vaaka näytti noin kilon viimeviikkoista vähemmän, miehellä kilon ja tytöllä kaksi. Tyttö on ryhtynyt ahkerasti pyöräilemään joten varmaan se nyt vaikuttaa, sekä sen tavan jokakuukautisen turvotusajan ohimeno että paino tipahti noin paljon, pariin viikkoon kun se ei ole tippunut.

Vähän mittoina:

Miehen vatsanympärys oli 1.10.2011 .......130cm

Nyt 31.3.2012 ...................98cm

Paino 1.10.2011................ 110kg

Nyt 31.3.2012.................... 83kg

Tyttären Vatsanympärys 1.1.2012 ................124cm

Nyt 31.3.2012 ..............98cm

Paino 1.1.2012............. 95kg

Nyt 31.3.2012 ..............74,4kg

Minun painoni 1.1.2012 14kg enemmän mitä nyt 31.3.2012, 1.1.2011 tähän päivään 23kg vähemmän aika tarkalleen.

Vatsanympärys 1.1.2012 18cm enemmän mitä nyt 31.3.2012

Minä en laita omaa painoani ja muita mittoja esille mihinkään eikä niitä kukaan tiedä muuta kuin pudonneina sentteinä ja kiloina.. Sen verran on vielä pudotettavaa ettei tässä nyt ihan heti tarvitse tasoitusta aloittaa..

Meidän perheen kokonaissaldo kiloissa on siis 27+20,6+23=70,6 kg

Vatsanympärystä hävinnyt 32cm+26cm+18cm=76cm

Herkuttelupäivä

Ei ole siis tosiaankaan tänään. Jossei nakkikeittoa lasketa, hyväähän se on sekin. Etenkin juustonakkeihin tehtynä jollaista tänään itselleni ja Nuorelle Miehelle tarjoilin.

Herkuttelupäivä on siinä mielessä joka päivä että pyrin pitämään huolen siitä että ruoka ei ole mitään ihan mättöä mahantäytettä vaan jotain hyvää. Lähinnä tarkoittaa perusappeiden riittävää vaihtelua ettei pääse kyllästymään.

Kuitenkin on sitten ne Herkuttelupäivät erikseen, periaatteessa joka lauantai mutta kerran viikossa sitten se raskaimman mukaan. Ns. normaali herkuttelupäivä tarkoittaa sitä että ruokana on jotain sellaista missä on kalorit kohdallaan, yleensä pizzaa, omatekoisia hampurilaisia tms. Kuitenkin siten että vähän pidetään homma hanskassa ja tää herkkuruoka korvaa vain sen tavan lämpimän aterian ja muuten eletään asiallisesti.
 Jos nyt satutaan syömässä käymään niin se on silloin Rax, siellä kun tulee mätettyä aina pääasiassa salaattipöydästä ja jää ne rasvaisemmat vähemmälle (enkä voi sitä IKINÄ ymmärtää, missään muualla en syö salaattia mutta siellä se on vain jotenkin järjettömän hyvää kuin myös ne niiden keitetyt kananmunat joita voisin ahmia tusinan!!??!!).

Sitten kun on se kerran neljässä viikossa-mättö, tarkoittaa kaikkea hyvää päivän ajaksi. Hyvää ruokaa ja siihen sitten mielitekojen mukaan jotain TODELLA herkkua tai lähinnä sellaista mitä sillä hetkellä tekee eniten mieli.
Ainoastaan omalla kohdallani on henkilökohtaisessa pannassa ihan kaikki suklaata sisältävät jutut. Suklaa on pahin addiktioni ja jos siihen sekaannun, se on menoa.. No olen pari kertaa suklaaseen sortunut, kerran meni se jaffakeksilaatikko ja suklaalevy, toisella kerralla fazerin patukka. Jollain ihme tavalla siitä suosta nousin kuitenkin.

Täytyy kyllä tunnustaa että aika heikot tulokset noista mättöpäivistä, yleensä se mitä on himoinnut ja halunnut ja kieli pitkällä odottanut ei sitten oikeasti olekaan niin hyvää. Tai sitten ei vain jaksa syödä oikein mitään. Kroppa on tottunut siihen ettei vedä pesuvadillisia ruokaa niin siitä seuraa välitön ruokakrapula jos ylettömiä yrittää ahtaa.

Hyötyliikuntaa se tämäkin

Ainakin hiki tulee kun puljaa vaatekasojen kanssa ees taas ja koettaa saada kaappeja jonkinmoiseen ojennukseen. Ei ole kyllä kovin fiksua siivota omaa vaatekaappiaan "rankalla kädellä", jäljelle jää surkea nökkönen vaatteita joista noin puolet on edelleenkin sellaisia jotka voisi hukata mutta ei voi kun täytyy jättää edes jotain ja siitä lopusta 45% yöpaitoja... Selvää on ainakin se että omistan tasan yhdet farkut joissa on pieni reikä haaroissa (ne joissa oli iso reikä raahin heittää pois) ja tasan yhden puseron jossa ei ole reikiä mutta se on kyllä jo varsin vanuneeksi pesty ja vähän laikukas. Mutta ei sitä voi pois heittää kun on ainoa.

Iso kasa neuletakkeja joita ei nyt vaan enää tule pidettyä sekä yksi jonka olen tehnyt noin viisi vuotta sitten mutta on edelleen päättelemättä ja vetoketju puuttuu. Huiveja on myös tullut tehtyä järjetön kasa ja hei-enhän mä edes käytä huiveja. Ikinä. Farkkutakki ja Bleiseri, jälkimmäinen jäänyt kokonaan käyttämättä kun en vain osaa (eikä oikein sovi lenkkareiden tai mustien työkenkien kanssa..), farkkutakkia on joskus tullut paljon pidettyä mutta en enää sitäkään osaa.

Kaappiin jäi yökkäreiden ja tuon yhden paidan ja housujen kaveriksi possupuku, vaaleanpunainen velourasu kokoa reilu 56 ja on ihan superjättimäinen mutta ai että niin mukava. Ei voi hävittää kun tulee käytettynä usein (esimerkiksi silloin kun moni muu nainen iltasella vetäisee päälleen hehkeän hepeneen miehensä iloksi, minä pukeudun possupukuun)..

Hyvä puolihan tässä on se, että oma gardegrobi ei vie turhaan tilaa. Sitä kun ei liikoja ole. Yksi lipastonlaatikko riittää hyvinkin.

Yksi syy tähän köyhään vaatevarastoon on se, että olen sen parikymmentä vuotta ajatellut että en nyt juuri viitsi sijoittaa vaatteisiin rahaa vaan ostan sitten kun olen laihtunut. Ei ole tarvinnut vielä ostaa. Sitäpaitsi isojen kokojen vaatteet ovat sikahintaisia. En ole edes käynyt varmaan koko aikuisikäni aikana edes katsomassa ns. normaalikokoisten vaatteita vaan suunnistan suorinta reittiä isojen osastolle (joka on aina siellä jossain kulman takana) enkä edes vilkuile sivuilleni. Kovin tarkkaan en edes tiedä mitä normikokoiset maksaa mutta sen tiedän että niitä saa jo esimerkiksi kirpparilta edullisesti.

Viimeisin hankintani oli pakon edessä kevättakki josta pidän kyllä ihan hirmuisesti. Kevättakkia minulla ei ole ollut vuosikausiin, ainakaan 10 vuoteen kun olen kuljeskellut jossain villatakissa pääasiassa. Menneenä talvena talvitakki oli jo roskiskunnossa mutta sitä en ostanut kun ajattelin että ensi talveksi sitten pienempi (niivvarmaan). Hirvitti tuo kevättakkiostoskin niin että kylmät väreet meni maksaessa ja olin jo pariin kertaan palauttamassa mutta mies sai minut sen kuitenkin pitämään, onneksi. Onhan tuo jo edes kokoa 50, viime keväänä se olisi ollut kokoa 56 (olin kyllä silloin raskaanakin mutta vaikka en olisikaan ollut).

Ei mitään erikoista

Meillä on todella perusperinteinen ruokavalio. Oikeastaan niin perinteinen, että yhtä ykstoikkoisesti taidettiin syödä joskus muutamat sadat vuodet taaksepäin? Ruokakaupassa kun voisi käydä viikosta ja kuukaudesta toiseen aika lailla samalla kauppalistalla.

Mutta toisaalta. Lihaa, kalaa, kanaa. Perunaa, pastaa, riisiä. Ruisleipää, jugurttia, juustoa. Eikö se sitä ole? Ehkä valmistustapaa voisi vain muuttaa rikkaammaksi. Ehkä. Mutta meillä nyt on vaan totuttu aika peruskamaan ja vielä aika köyhästi maustettuun.

Esimerkiksi tällä viikolla meillä syödään:

Ma: Jauhelihapihvit, viherpippurikastike, lohkoperunat
-pivit itse tehtyjä, kastike pussista, lohkoperunat itse tehtyjä.

Ti: Broilerin rintafile, juustokastike, pennepasta
-Kastike pussista

Ke ja To: Nakkikeitto
-Keittoa tehdessä ammennetaan sitä aina kaks päivää pötköön.

Pe: Makaronilaatikko

La: Miehen syntymäpäivä eli perunamuusi, sveitsinleikkeet, täytekakku

Su: Lohipyörykät, valkokastike, perunat

No ei se ihan niin pahalta näytä miltä kuulostaa.

Ihan hurja en ole mausteitten kanssa läträämään kun oma vatsa ei pidä mausteisesta ruuasta. Suolaakin tulee käytettyä vähän, sen huomaa siitä kun käy jossain syömässä niin tuntuu kuin olisi suolapurkki kaatunut sekaan vaikka ei se varmaan joka kerta ole niin, tottumiskysymys vain.

Meillä kerma on yhtäkuin ruokafloran kevyt&paksu, 4% rasvaa siinä on. Käytän kuin käyttäisin tavan kermaakin.
Nakit, makkara ja jauheliha ei ole ikinä mitään kevytmössöä, olen muutaman kerran kokeillut kevytversiota makkarasta ja syön ennemmin vähemmän tavallista mitä niitä karmeita vetisiä muka-makkaroita.
Kevytjauheliha on ihan kuin kumia.
Pasta on tavallista, tumma pasta on myös ihan kumia ja näyttää kammottavalta (ulkonäkö on puoli ruokaa), lasagne muuttuu kerran syödyn näköiseksi kun sen tekee tummaan pastaan.
Leipä on aina ruista, ihan vaan siksi että täyttää paremmin.
Juusto on aina 5% aamupala, mutta jos raasteena tarvitsen, se on aina tavallista. Tuorejuustot 15% rasvalla varustettuja, kevyemmät menee kammottaviksi.
Itse en käytä margariinia mutta muut kevytbeceliä. Voi on aina voita eikä sitä mikään voita, pottumuusissa on juuri sitä.
Leivän päälle kinkkua.
Itse en voi juoda maitoa, muut juo rasvatonta. Paitsi riisipuuroon kevyttä.
Jugurtti on sokeriton&rasvaton.

HALUAISIN osata kokkailla kaikkia hienoja ruokia joiden ohjeita kuolaan netissä. Ja ei se varmaan osaamisesta niinkään ole kiinni mutta ajasta ja rahasta. Joskus laskeskellut että pelkästään jonkin määrätyn ruuan mausteiden ostaminen maksaisi kiitettävästi kun oma valikoima koostuu noin viidestä mausteesta. Ja täytyisi perehtyä, nykyiset keitoksethan syntyy vaikka silmät kiinni.

Monesko kerta?

Luultavasti niin mones että olen ainakin pariin kertaan elämäni aikana laihduttanut elopainoni verran kiloja. Yleensä pudotan 10-20kg ja sitten kyllästyn ja lihon takaisin ainakin siihen samaan mitä alunperin olin. Yli 20 kiloa en ole saanut pudotettua ennen ilman että kyllästyminen tulisi. No nyt on yli 20 pudonnut mutta puolet ihan vahingossa.

Nyt ei oikein vain kehtaisi lihoa enää ainakaan takaisin kun perhe alkaa koostumaan ruikkulaihoista jos mua itteäni ei lasketa. Mies on ihan surkean pieni, tytär myös. Kiva olla (toivottavasti toistaiseksi) perheen ainoa läski.

Kun kaikkea alkaa oikein järkeilemään niin mitähän järkeä siinä sitten muka on että olen 15-vuotiaasta laihduttanut noin pari-kolme kertaa vuodessa ja sitten kuitenkaan en ole oikeastaan laihtunut yhtään. Miksi sitä ei voisi laihduttaa silleen kunnolla ja olisi sitten sekin homma ohi. Kumma kun muuten olen luonteeltani sellainen että haluan tehdä asiat kunnolla ja valmiiksi enkä jättää roikkumaan mutta tämä laihduttaminen ja liikunta on sitten ihan toisesta ääripäästä.

Enpä ole kyllä oikeastaan koskaan sortunut mihinkään huuhaahumpuuki-laihdutuskuureihin, mitä kaalikeitto-lentoemäntä ja atkinsin dieettejä niitä nyt sitten onkaan.

Mun mielestäni tää tän hetken ykköspuheenaihe ja kuuma peruna karppauskin on vähän höpöhöpöä mutta mikäs siinä niille jotka sillä laihtuu. Sama kai se kunhan laihtuu. Mutta ihanko tosissaan ne karppaajalaihduttajat aikovat elää siten loppuelämänsä, onko se siis pysyvää vaiko "vain" laihdutuskuuri josta sitten jojotellaan pikkasen rivakkaan entisiin mittoihin kun se lopetetaan.

Ainakin omakohtaisesti vannotan elämäntaparemontin puolelle eli edelleen sitä että syödään, juodaan ja eletään niin että sitä samaa viitsii ihan oikeasti ja varmasti lopun elämänsä. Muutoksiakin voi tehdä minimaalisesti kerrallaan (kuten tää mun crosstrainerisuus..) kun kertyyhän niistä sitten ajan kanssa aika paljon?

Ja hei, älkää hyvät, mihin tahansa diettiin höpsähtäneet, tuputa sitä ruokavaliotanne pienille lapsille! Parin numeron takaisesta Pirkka-lehdestä jäi mieleen juttu jossa perheen kaapissa ei ollut leipää aamupalalle kun "meidän perhe karppaa". Njoo. Lapset ei saa leipää kun iskä ja äippä on höyrähtäneet. Terveellistä ruokavaliota koetan lapsilla noudattaa mutta kuitenkin niin että syövät vähän kaikkea ja monipuolisesti, mikään ei ole varsinaisesti kiellettyä (siis ruoka-aineista) vaan epäterveellisempiä maistetaan kohtuudella..
Johan tossa eilen Nuori mies veti hepulit kun ruokana oli sisäfilettä ja kermaperunoita, olis halunnut kaurapuuroa. Et en mä näitä nuorimmaisia oo vielä ainakaan ihan kieroutuneeksi ruokkinut (pienempää ainakaan kun on vielä ihan maidolla..).

Crosstrainer liikunnanvihaajalle

Tuossa se nyt kököttää olkkarin nurkassa. Himosisustajan valinta oli komea puna-harmaa, olisi varmaan jäänyt hankkimatta jos rumemman värinen olisi.
Käytetty kapistus ja ihan hirveän halpa, 40 euroa. Oli edellisellä omistajalla ollut viikon käytössä ja loput neljästä vuodesta koristeena. Onneksi hinta sellainen että lähtee kiertoon kun ei jaksa itte katella enää.
Ei varmaan mikään huippukapistus mutta ei käyttäjäkään mikään huippu-urheilija. Eilen illalla jaksoin kokonaiset 5 minuuttia, reidet ihan kohmelossa sen jälkeen ja kauhea pelko siitä että tänään olen ihan tönkkö. No en ole, olis kai uskaltanut kauemmankin. Mutta on se vaan se laiskuus, tuossa sitä voisi kuntoilla nyt suorassa linjassa telkkariin nähden eikä kelistä väliä ja ei vaan millään viitsisi.

Tälläkin hetkellä istun tässä vielä yöppäri päällä ja lököhousut jalassa tukka sekaisin ja kello on jo yli kaksitoista. Ulkona paistaa aurinko ja keli on mitä komein, pitäisi siis ehkä olla noiden lapsukaisten kanssa ulkona?

Olen aina yhdistänyt erään seikan liikunnanvihaamiseeni eli silmälasit. Ne joilla niitä ei ole, eivät tiedä millaista on kun vähänkään sykettä nostaa alkaa linssit huuruuntumaan ja sitten sen jälkeen niitä linssejä saisi hinkata ihan koko ajan jos haluaa esimerkiksi nähdä missä on menossa tai mitä tekemässä. Siitä on liikunnan ilo kaukana.
 Karmeimpana muistan hiihtämisen kouluajoilta, ei tarvinnut edes kentän ympäri lykkiä kun huuruuntumienen alkoi ja sitä sitten kesti seuraavat kilometrit, ihan jo siksi viimeisten joukossa perillä kun puolet ajasta pysähdyksissä linssejä hankaamassa.
 Piilareita olen joskus kokeillut ja sekään ei oikein sovi että niiden päähänasennus on jo sellainen operaatio että on jo ihan henkisesti väsynyt ennen varsinaista liikuntasuoritusta.

Toinen hidaste on tällä hetkellä nuo lapset. Esimerkiksi eilen aloin suunnittelemaan crosstrainer-harjoitustani tuossa neljän maissa iltapäivällä mutta siinä nyt oli kaikki perustoimenpiteet 4-kuukautisen ja reilu kaksivuotiaan kanssa ennen sitä ja kello olikin sitten jo melkein kymmenen kun pääsin mitään tekemään. Siinäkin koko ajan nuori mies karjui haluavansa kyytiin ja koetti kiivetä crossarin päälle, sai varoa ettei pienet sormet ja varpaat litisty. Ja sit mä jaksan VIISI minuuttia. Hienoa.
Toisaalta, jos jaksaisin vaikka puoli tuntia veivata niin mistä ihmeestä sellaisen ajan oikein nipistäisin???

Mikä siinä sitten on kun niin harva laihduttamisessaan onnistuu? Ja niistäkin jotka onnistuu lihoo moni takaisin entisiin mittoihin?

Ihan muutamat kerrat on tullut asiaa pohdittua.

Mielestäni pahin mitä voi itselleen tehdä on aloittaa laihduttaminen ruokavaliolla joka poikkeaa täysin siitä millaiseen on normaalisti tottunut. Liikaa painotetaan sitä että laihduttaessa pitäisi muuttaa ruokailutavat superterveellisiksi.

Itse olen varsinainen ruokavammainen, kasviksia ja hedelmiä en syö oikeastaan ollenkaan (mitä nyt unelmatortun välissä sokeriliemipersikoita ja omenapiirakkaa vaniljakastikkeella..).Olen yli 30v pysynyt hengissä syömällä rasvaisia ruokia ja suklaata, tuskin sen nopeammin kuolen jos nyt syön makeutusaineita ja samaa ruokaa kuin ennen kuin hieman kevennettynä versiona ja kartan edelleen kasviksia kuin ruttoa. Väkisin jo tulee terveellisemmin syötyä kun leipänä vaan ruis ja pääasiassa lisukkeena pottua jossain muodossa.

Laihduttamiseni kulmakivi on ehdottomasti light-limsat ja sokerittomat karamellit. Ilman niitä turha kuvitella että laihtuisin grammaakaan. Siinä on siis vaakakupissa sokerillinen limsa ja aspartaamilimu, suklaa ja aspartaamikaramellit.
Ihan turha tulla sanomaan että syö niitä tavan karkkeja mutta vähemmän ja juo sokerilimsaa mutta vähemmän. Nounou. Noilla saan jokseenkin tyydytettyä sen makeanhimon mikä jyllää koko ajan, samalla vievät myös nälkää.
Parasta OLI VIP Premium Berrylimu (jota ei enää saa!!!!MIKSI!!!!!!!), Vipiltä kyllä kaikki sokerittomat limut ovat ihan huippuhyviä ja suuri puute onkin siinä että Halpa-Halli siirtyi myymään omaa Ziip-merkkiään joka ei ole sokeriton ja nyt Vip on kiven alla. Light Coca-cola menee kyllä sitten paremman puutteessa, pepsi Maxiin en koske pitkällä tikullakaan tai mihinkään pirkka-colaan. Ja vähintään 1,5l päivässä.

 Toinen on se jos ryhdytään pilkkua viilaamaan. Lasketaan joka suupalan kalorit kymmenyksien tarkkuudella, kuljetaan grammavaaka kainalossa ja punnitaan ja mitataan itseään joka aamu-ilta ja päivä ja vielä näiden välissä. Joskus törmäillyt näihin pilkunviilaajien blogeihin "söin tänään 1231,6kcal ja kulutin 341,5kcal. Painoa 10,5g vähemmän mitä aamulla". Daaa!!!!!!

Mulla on sellainen viikon kalorimäärä noin suunnilleen plakkarissa, eli jos yhtenä päivänä menee parituhatta, toisena sitten tuhat niin se on keskimäärin 1500/päivä. Ja nääkin on ihan sellasia noin-arvioita, en ikinä koskaan laske kaloreita kuin kymmenien tarkkuudella, ruisleipä kinkulla ja juustolla on sata kaloria, on se sitten mitä ruisleipää tahansa ja mitä kinkkua tahansa, juusto nyt on aina 5%aamupalaa.. Neljä pottua on 200 kaloria, on ne sit isoja tai pieniä ja niin edelleen.

Vaa'alla käyn kerta viikkoon ja mittailen ympäryksiä kerran kuussa. Ikinä en todella  mitään ruokaa, toki tarkistan kalorit sellaisesta mitä en ole ennen ostanut mutta perusaineksien kalorimäärät aika tiukkaan jo juntattuna tuolla takaraivossa ja niillä mennään.

Sen verran olen huomannut että mitä enemmän tekee alusta loppuun ruokansa itse, on se ns. turvallisempaa eikä tule niitä oho!-kaloreita huomaamatta.

Rahapuolta ajatellen ei perheenäidillä ole kulta-aarretta josta ammentaa varoja gurmeeseen. Niinpä ruokavalio ei saa olla myöskään kalliimpi mitä se tavan versio. Toisaalta, en ymmärrä miksi moni valittaa terveellisemmän ruokavalion kalliutta. Onko nää valittajat laskeneet kuinka paljon kuussa kuluu rahaa kaikkiin herkkuihin, ulkona syömiseen sun muuhun extraan? Meillä on ainakin mennyt rahaa huomattavasti vähemmän ruokaan ja herkkuihin kun koko sakki laihduttaa. Ja se ruoka on periaatteessa samaa kuin ennenkin, joitain kevennyksiä lisätty. Kuitenkaan en suostu tinkimään mausta, sen kerran päivässä on ansainnut oikeasti hyvänmakuista ruokaa. Pitää olla mitä odottaa.

Onkse niin vaikeeta sit?

No on se. Mä olen sanonut että olisin varmaan maailman paras personal trainer, puolessa vuodessa oon kutistanut mieheni koosta XXL kokoon S ja tyttäreni koosta 48-50 kolmekasiin.. Mutta entäs mää sitten? Ok, olen kyllä kaikkiaan laihtunut 21kg ja vaihtanut kokoa 56-58 suunnilleen 46-50 riippuen vaatteesta.

 Mutta siis hei oikeesti? Miksi se olis niin kiva kipasta (vaikkakaan se ei oo kahden pienen lapsen kanssa "kipaisu" vaan parin tunnin työmaa) kauppaan ja ostaa vähän Fazerin punaista ja jaffakeksejä (niitä Pirkan vadelmanmakuisia, onko ne sit enää JAFFAkeksejä..?), laittaa kotona muksut nukkumaan ja vetää kaikki sit naamariin kerralla niin että seuraavan yönkin on vielä vatsanpuruja..?

Ja noin mä teenkin joskus, silloin kun viitsin ja herkkutuska käy ylivoimaiseksi. Kuten eilen. Kaks tuntia siihen meni että kaupalle ja takaisin kotiin päästiin, enkö mä siis oikeastaan ne kalorit kuluttanut? No tiedänhän mä että en, mentiin etanavauhtia koko matka kun kaksvuotias käveli itse. Koiratkin kulkee vapaana ollessaan suorempia reittejä mitä tuo poika eikä ne sitäpaitsi välillä heittäydy paskaselle tienpenkalle maate ja ilmota että nyt paapaa.

Mitään herkkuja mä en voi syödä kun mies ja tytär paikalla, tyttären puolesta jo lojaalisuudesta, on niin onnellinen laihtumisestaan kun on koko ikänsä kärsinyt ylipainosta. Mun vikanihan se on kun en ole osannut opettaa terveellisiä ruokailutapoja ja muutenkin oppineet siihen että määrällä mennään, ei niinkään laadulla. Mulla on nyt siis mahdollisuus jollain tapaa korjata tekemäni virhe ja olla mahdollisimman paljon tukena ja apuna, saa tietty seurattua samalla että tyttö syö kuitenkin tarpeeksi ettei mene homma överiksi.

Mies vähän ketuttaa, käytin todellakin syksyllä odotusaikana kaiken mahdollisen aikani siihen että suunnittelin sille ruokavalion ja myös toteutin sen suoraan  nenän eteen syötäväksi. Äijän ei oo siis oikeestaan tarvinnut tehdä muuta kuin syödä se mitä nenän eteen oon laittanut ja on laihtunut. Patistin sauvakävelylenkeille ja annoin aikaa niille. Kehunut ettei oo ikinä laihtunut niin helposti kuin nyt. Nii varmaan joo, miksköhän? Jos mies olis omatoimisesti laihduttanut niin voin sanoo ettei ois mitään tullut, niin surkee on tietämys yhtään mistään laihtumiseen liittyvästä.

No nyt sitten kun nuori neiti on syntynyt ja imetykset hoidettu pois aikajärjestyksestä ja mäkin pystyin aloittaan laihduttamaan on mies jo tuommonen ruikku eikä sitä paskaakaan kiinnosta mun osuus. Syksyllä ei muuta tehty kuin puhuttiin laihduttamisesta ja nyt siitä ei sit enää viitsi edes puhuan. Kiva kun saa niin helvetisti tukea, tässäkin.
No olen mä nyt tän vuoden puolella kymmenisen kiloa laihtunut, en siis ihan pelkillä jaffakekseillä ole elänyt. Tällä hetkellä menossa se tympeä taantumakausi jolloin mun laikkarit usein kaatuu, ei vaan jaksa ja viitsi keskittyä. Koetan jostain saada kerättyä itseeni sitä voimaa joka laittais jatkamaan.

Olisi ihanaa päästä joskus sellaiselle lenkille ettei nuo tapit ole mukana eli ois vähän reippaampaa askellusta.  Mun paino ei putoa jo sen vuoksi kovin hyvin että mun oma liikkuminen on vuodepotilaan liikehdinnän luokkaa,  kulutusta ei ole nimeksikään. Hommasin halvan käytetyn crosstrainerin joka kylläkin vielä hakematta, aikomus kokeilla jos siitä olisi jotain iloa.
Silloin joskus entisessä elämässä kun ei vielä ollut lapsia ja oli nuori, laihdutin ja paras apu oli kuntosali. Tuossa 400 metrin päässä on kuntosali, vieläpä kunnan sellainen ja ihan ilmainen mutta mä en pääse sinne, niin paljon mulla ei oo omaa aikaa. Mietin jo jos yöllä kävis kun lapset nukkuu mut ei se onnistu kun olen illalla niin kuolemanväsynyt että kaadun sängynpohjalle enkä jaksa liikahtaa kymmenen jälkeen. Ja sitäpäitsi neiti heräilee vielä öisin.