Tajusin juuri että olen käynyt viimeksi jossain puoli vuotta sitten yksin tai miehen kanssa. Tai luulen käyneeni jossain silloin, en ole ihan varma enkä muista missä. Voihan se olla että olen kuvitellutkin.
Kauppareissuja ei lasketa, ne lähdetään suorittamaan suhteellisen rivakalla otteella valmis kauppalista plakkarissa eikä voi sanoa rentoutuneensa parin tunnin session jälkeen vaikka olisi kuinka saanut ostettua halpaa sisäfilettä ja siitä saattaa olla pienoinen hyvänolontunne. Ja aika harvoin kaupassakaan olen yksin tai kaksin, ainakin nuori herra on mukana jos tirriäinen jäisikin ison siskon hoidettavaksi.
Tarkoitan ihan sitä että ensin päivä tälläydytään ja sitten illalla lähdetään vaikka ensin syömään ja sitten vaikka oluelle tai leffaan. Tai jopa että mennään hotelliin yöksi. Tai risteilylle.. Viimeisin vaihtoehto alkaa tuntua jo niin utopistiselta mahdollisuudelta ettei uskalla edes haaveilla...
Ehkä on paras olla ajattelematta asiaa, pääsenhän sitten ensi syksynä töihin. Sinne ei tarvitse ottaa lapsia mukaan.
Eilisellä vaunukävelylenkillä totesin ilokseni ettei enää tarvitse puolessavälissä koulun mäkeä pysähtyä puuskuttamaan eikä otsa ole hiessä mäen päällä ja siis nyt puhutaan sellaisesta reippaalla tavalla etenemisestä. Tuplarattaat ovat suht hyvä vastus kun kumpikin natiainen istuu kyydissä (yleensä nuori herra haluaa vain kiemurrella omia, verkkaisia reittejään) , joten oletan että kuntoni on hieman parantunut ja keuhkoni alkavat olla paremmassa kunnossa.
Liikkuminen on muutenkin jo näillä keleillä ihan mukavaa kun aurinko paistaa ja asfaltti on kuivaa, pyrin joka päivä olemaan vähintään pari tuntia ulkona siis. Eli ihan turhaa minun on valittaa, joka päivä pääsen ULOS.
******
Tänään vaihdoin lankavarastoni Puuha Pete-pussilakanoihin, Puuha Peten kaivuriin ja hiuslisäkkeisiin tyttärelle. Cd-soitin vaihtui kahvipakettiin. Lisäksi pikkutirriäisen pienet vaatteet vaihtuivat seuraavaan kokoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti